Ps. 121 Herra   on varjelijasi

1 Matkalaulu. Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin   avun? [Ps. 3:5, 123:1]

2 Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. [1. Moos. 1:1+]

3 Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee.

4 Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.

5 Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty   viereltäsi. [Ps. 91:7]

6 Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.

7 Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi.

8 Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja   aina. [5. Moos. 28

Puhe konfirmaatiossa 3.8.2024
Viitakko 8

Tämän psalmin luin bussissa matkalla kohti Viitakkoa. Se on otsikoitu matkalauluksi ja sen myötä suljimme itsemme Jumalan varjelukseen leiriä varten. Ja hienosti kaikki menikin. Teidän kanssanne oli helppo tulla toimeen: osallistuitte aktiivisesti yhteisiin juttuihin ja otitte hyvin onkeen kaikesta ohjeistuksesta. Joten tämän leirin perusteella voin sanoa huoltajille ja muillekin läheisille, että hienoja nuoria teidän perheissänne on! Lisäksi säät suosivat: uitiin ja saunottiin paljon, melkein kaikki pysyttiin terveinä, ruoka oli hyvää ja Suomen kesän antoi parastaan!

Yksi leiriin sisältyvä juttu oli köysirata ja siihen liittyvä kiipeilyseinä. Siihen oli vapaus osallistua tai olla osallistumatta, ei tarvitse kokea huonommuutta, jos ei osallistunut. Suurin osa kävi kuitenkin nämä molemmat osiot läpi ja siksi tämän kokemuksen pohjalta ajattelen, että voin puhua teille kaikille.

Jotkut olivat olleet köysiradalla ja kiipeilyseinällä aiemminkin, mutta jotkut pohtivat omalla kohdalla, että lähteäkö mukaan vai ei. Itse olen kerran käynyt tärisemässä tuolla yläilmoissa ja tällä kertaa keskityin muiden suoritusten seuraamiseen.

Minusta tämä köysirata ja kiipeilyseinä kuvastaa nuoren ja miksei vanhemmankin ihmisen elämää. Elämässä voi nimittäin tulla vastaan jännittäviä juttuja ja mahdollisuuksia, joista miettii, että uskallanko niihin tarttua.

Joku miettii, aloitanko uuden harrastuksen, riittäisikö minulla rahkeita siihen. Jollakin voi mielessä olla unelma-ammatti, johon tähtää. Mutta välillä voi tulla epävarmuuden hetkiä, että onko minusta kuitenkaan siihen. Joku miettii, uskallanko lähestyä ihastuksen kohdetta, jos saankin pakit, joudun häpeämään ja siitä tulee paha mieli. Tällaisia ja monia muitakin unelmia voi elämässä olla, joiden kohdalla miettii, uskallanko mennä niitä kohti.

Ehkäpä tuolla kiipeilyseinällä ja köysiradalla joku voitti itsensä ja epäilyksensä. Ensin tuli mietittyä uskallanko sinne lähteä. Mutta sitten kun tarttui haasteeseen, niin siitä tuli onnistumisen kokemus: pystyin siihen! Kun on kerran rohjennut, niin sitten uskaltaa uudelleenkin.

Rohkaisen teitä tänään myös tarttumaan unelmiin ja haasteisiin oikeassakin elämässä. Jos on kokeillut ja ei ole onnistunut, niin mitä sitten, mitä se haittaa? Jos ei tee sitä, niin sitten voi jälkeen päin harmitella, että miksi en kuitenkaan tarttunut tilaisuuteen. Ja elämässä on niin, että jos yksi ovi ei avaudu, niin jokin toinen ovi avautuu. Ja voihan asialla olla onnellinen loppu: hain opiskelupaikkaan ja pääsin, aloitin harrastuksen ja se on tuonut hyvää sisältöä elämään tai ihastuksen kohteen osalta tunteet olivatkin molemmin puoleiset. Ei tiedä ennen kuin kokeilee.

Kiipeilyseinällä ja köysiradalla oli turvallisuus varmistettu asianmukaisesti. Jokaisella oli mukana turvavaljaat. Eli jos jalka olisi livennyt kiipeilyseinän ulokkeista tai köysiradan köydestä, niin ei hätää: turvavaljaat ja köysi estivät putoamasta!

Ajattelen, että tässäkin on suurempi kuva elämästä ja Jumalasta. Yksi suosituissa leirin lauluissa oli sanat: ”Älä pelkää, älä pelkää, sinä et tule putoamaan. Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan.”

Muistuttakoon tämä toimintarasti ja laulu siitä, että elämässäkin saamme luottaa siihen, että mitä tahansa tapahtuukin, niin olemme kuitenkin suuremmilla käsivarsilla. Jumalan rakkaus estää putoamasta: jos elämässä tulee eteen vastoinkäymisiä, niin saamme luottaa, että meitä kannetaan. Tämä tietoisuus ja usko antakoon uskallusta tarttua reilusti elämän haasteisiin. Vaikka jalat välillä tärisevätkin, niin rohkeasti vain eteenpäin!

Ja Jumalan johdatus voi elämässäsi näkyä tosiaan siinä, että jos jokin suunta ei lähde vetämään, niin sitten on toinen polku, joka sinulle avautuu kuljettavaksi. Luotetaan siis rakastavan Taivaan Isän hyvään johdatukseen ja sitä saa myös rukouksessa pyytää, että ne ovet avautuvat, joiden on tarkoituskin avautua.  Sinun elämässäsi toteutuvat nämä psalmin sanat: ”Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.”