Kristilliseen uskoon kuuluu se käsitys, että Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Tämä usko lausutaan esimerkiksi jumalanpalveluksissa apostolisena uskontunnustuksena.

Vaikka sanaa ”kolminaisuus” ei sellaisena ole Raamatussa, tulee se esille joissakin kohdissa. Kun Jeesus kastettiin, Jumalan Henki asettui hänen päälleen ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt”. Luomisessa Jumala päätti: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme”. Tai Paavali lopetti kirjeensä: ”Tulkoon teidän osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys”.

Kolminaisuuden ei pitäisi nousta tarpeesta määritellä millainen Jumala on. Eihän rajallinen ihminen voisi mitenkään vangita ajatteluunsa rajatonta, salattua Jumalaa! Enemmänkin Jumalan kolminaisuutta voi ajatella Jumalan hyvyyden ja rakkauden ilmaisuna meitä kohtaan. Hän on luonut tämän kauniin maailman ja meidät. Hän on sovittanut meidät Poikansa kautta. Ja Henkensä kautta hän luo uutta elämää sydämissämme. Opetus kolminaisuudesta kutsuu siis ihmettelemään ja ylistämään sitä miten monipuolisesti Jumala on toiminut ja toimii meidän parhaaksi.

Kolminaisuuden sisällä on läheinen yhteys ja yhteistyö: Isä lähetti Jeesuksen, Jeesus rukoili Isää, Henki johdatti Jeesuksen erämaahan, yhdessä Isä ja Poika lähettävät Pyhän Hengen maan päälle, Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen jne. Myös meidät jo kasteesta alkaen kutsutaan sisälle tähän kolmiyhteisen Jumalan vuorovaikutukseen, onhan meidät kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Meidän ei siis tarvitse jäädä sivusta katsojiksi, vaan meitä kutsutaan luojamme, lunastajamme ja pyhittäjämme yhteyteen. Saamme lähestyä Jumalaa yhtä luottavasti kuin Jeesus rukoili Isäänsä.

Jeesus rukoili kristittyjen puolesta Isäänsä, että he olisivat yhtä, niin kuin hän on yhtä Isänsä kanssa. Myös Pyhä Henki yhdistää kristittyjä. Näin kolminaisuus antaa meille haasteen etsiä ja edistää kristittyjen välistä yhteyttä. Pyhä kolminaisuus ei siis näyttäydy ensi sijassa ”oppijärjestelmänä”, jonka teoreettisesti opiskelemme. Ennen kaikkea se on elävää, uskon todellisuutta.