Tänäkin vuonna noin 500 nuorta on käynyt rippikoulun Tuusulan seurakunnassa. Rippikoulussa tutustuttiin seurakunnan toimintaan, osallistuttiin leirijaksoihin ja rippikoulut huipentuivat konfirmaatioihin, joista viimeiset pidettiin elokuun alussa.

Rippileiri on intensiivinen viikon jakso, jossa osallistutaan opetuksiin, jumalanpalveluksiin, hartauksiin, iltaohjelmiin ja erilaisiin ryhmätehtäviin isosten johdolla. Ja tietysti ollaan välillä vapaalla, jolloin voi käydä vaikka uimassa! Kristinuskoon perehtyminen kulkee siten yhdessä kevyemmän ja viihdyttävän yhdessä tekemisen kanssa. Alussa, keskellä ja lopussa kukin nuori juttelee hetken oman ohjaajansa kanssa. Siinä saamme mahdollisuuden kuulla missä kukin nuori menee sillä hetkellä.

Konfirmaatiossa tiivistyy rippikoulun tarkoitus, joka on vahvistaa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Siellä rippikoululaiset saavat mahdollisuuden tunnustaa uskonsa seurakunnan edessä ja ilmaista sitoutuvansa siihen. Kauniita ovat ne hetket, joissa nuoret saavat henkilökohtaisen siunauksen, kummien, huoltajien ja ohjaajien kätten alla.

Rippikoulu on säilyttänyt suosionsa nuorten keskuudessa. Yleensä rippikoulun käyvät ovat saaneet kasteen jo vauvaiässä. Mutta joka vuosi on mukana myös heitä, jotka rippikoulun myötä saavat kasteen ja liittyvät kirkon jäseniksi. On hienoa, että kirkkona saamme olla antamassa elämän eväitä nuorille, jotka vielä etsivät elämänsä suuntaa ja tekevät tärkeitä valintoja lähivuosiensa aikana. Ja vaikka asiat eivät juuri nyt ”nappaisi”, niin toivon seurakunnan näyttäytyvän nuorille yhteisönä, johon päin voin kääntyä myöhemminkin elämässä.

Itse rohkaisin ryhmääni konfirmaatiossa Juha Tapion laulun sanoin: ”Älä pelkää, sinä et tule putoamaan. Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan.” Siitähän on kysymys: rakastava, kolmiyhteinen Jumala tahtoo olla tukemme ja turvamme elämässä. Siunausta elämäänne teille kaikille, jotka tänä vuonna kävitte rippikoulun!