Kun Jeesus opetti rukoilemaan, hän opetti Isä meidän-rukouksen. Eli siinä on siis kaikki oleellinen mitä meidän on Jumalalta syytä rukouksessa pyytää. Sitä rukoillaan usein yhdessä (jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset, muut kokoontumiset), mutta ainakin itseni olen saanut kiinni siitä, että aina ei tule mietittyä mitä oikein rukoilee. Tai ajatus karkaa muualle.

Uskonpa näin, että Isä meidän –rukouksesta voi tulla meille tärkeä ja rakas sydämen rukous, ei ulkoa opeteltu (rukousten latelemisestahan Jeesus juuri varoittaa tässä samalla kun hän tämän rukouksen opettaa). Olen joskus kokenut sitä rukoillessani, että Jeesus yhdessä minun kanssa rukoilee näitä asioita. Eli ajatellaan sitä mitä rukoillaan, rukoillaan ”Hengessä ja totuudessa!”.

”Isä meidän, joka olet taivaissa.”

On mahtavaa, että meillä on Isä taivaassa. Jumala on meidän Isämme. Maailmankaikkeuden luoja ja ylläpitäjä tahtoo, että meissä syntyisi sellainen luottamus häneen, että voisimme rukoilla häntä kuin rakkaat lapset rakasta isäänsä. Taivas on meille auki, Jeesus on sovittanut meidät Jumalan kanssa, ja siksi meidän ja Jumalan välissä ei ole mitään erottavaa väliseinää, vaan meillä on pääsy kaikkein pyhimpään.

Tämän tulisi luoda meihin turvallisuutta, että se, jolla on lopulta valta vaikuttaa asiaan kuin asiaan, on meidän puolellamme. Paha on aina alisteinen hyvälle, Jumala on vastustajaansa voimakkaampi. Emme elä kaaoksessa, kaikella on luojansa, suunnittelijansa ja tarkoituksensa. Useinhan se este on meissä, me emme pääse kiinni häneen, joka antaisi elämällemme hyvän suunnan. Mm. siksi on hyvä rukoilla Isä meidän-rukousta.

”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”

Tämä liittyy toiseen käskyyn. Jumalan nimi ei ole sitä varten, että sitä käytettäisiin väärin, vaan että sitä käytettäisiin oikein.

Ensin väärin käyttämisestä: ”Herra Jumala”, ”Herra Jestas”, ”OMG”. Jumalan nimi on mukana päivittelyssä ja kauhistelussa. Tarvitaan tarpeeksi korkea taho, johon viitataan, että oman päivittelyn suuruus tulisi kunnolla näkyviin. Mutta tällaiseen käyttöön Jumalan nimi ei ole tarkoitettu.

Jumalan nimen hyvää käyttöä on, että me joka päivä tarpeissamme ja hädässämme pyydämme Jumalaa mukaan ja häntä auttamaan, vaikkapa ihan pienissäkin asioissa. Fil. 4. Pyhittäminen tarkoittaa sitä, että Jumalan avuksi huutamisen voima tulee osaksi elämäämme. Pyhitämme, eli omistamme elämämme asioita hänelle, joka pystyy saattamaan asioita parempaan suuntaan, kuin mihin me omassa voimassa ja viisaudessa jäämme.

Rukousaiheita viime aikoina: lapsen koulunkäynti lähtisi sujumaan hyvin, sielunhoidossa käyneen ihmisen asioiden puolesta rukoukset, itse saisi intoa ja viisautta hengelliseen työhön, syntien anteeksi pyytäminen, rukoukset sukulaisten ja kummilasten ja oman perheen puolesta, tädin puolesta, joka sai aivoinfarktin jne jne.

”Tulkoon sinun valtakuntasi”

Näin pyydämme, että Jumalan valtakunta leviäisi maan päällä: evankeliumille löytyisi uusia vastaanottajia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tämä on sitä Pyhän Hengen toimintaa, jota Hän tekee, kun evankeliumia julistetaan, kun Jumalan sanaan uskotaan ja syntyy uusia Jumalan valtakunnan jäseniä.

Tämä kohta kutsuu meitä rukoilemaan evankeliumin työn puolesta. Kaikki hengellinen toiminta tarvitsee rukoustukea. Ja tietysti lähetystyön puolesta kannattaa rukoilla. Tässä joukossakin monia rukoilijoita. Voi olla sellainen helppous puhua, kun puolestani rukoillaan. On tunne, että ”selusta on turvattu”.

”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.”

Taivaassa Jumalan tahto toteutuu koko ajan, siksi voidaan siihen viitaten pyytää, että Jumalan tahto tapahtuisi myös maan päällä. Eli kunpa asiat olisivat maan päällä niin kuin ne ovat taivaassa!

Miten asiat sitten ovat maan päällä? On hyvää, mutta on paljon ei-hyvää. Ihmiset tekevät toisilleen huonoja asioita, ihmiset vahingoittavat omaa elämäänsä ja maapalloa: ilmastonmuutos > ilmakehän lämpeneminen ja sään ääri-ilmiöt.

Kaikki lähtee lopulta ihmisen sisältä: siellä käydään taistelu hyvän ja pahan välillä. Meissä on langennut syntinen luonto ja meissä on Kristuksen aikaansaama hyvä luonto, Kristuksen ylösnousemusvoima, Pyhän Hengen hyvä vaikutus. Vanhan ihmisen upottaminen kasteen hautaan, niin että Jumalan vaikuttama uusi luonto saisi tulla esiin. Jumalan tahdon tapahtuminen näkyy Hengen hedelmissä, joita mainitaan Gal. 5. Jos kaikki voisimme olla tällaisia, niin maailma olisi paljon parempi paikka elää.

Taivaissa/taivaassa. Jumalan läsnäolo kaikkialla ”taivaissa”, Jumalan tahto tapahtuu ”taivaassa” eli siellä missä on Jumalan asuinpaikka.

”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”

Ruuan ”siunaus”: muistutetaan itseämme mistä ruoka tulee eli Jumalan luonnosta ja kiitämme häntä siitä.

Mutta jokapäiväinen leipä tarkoittaa paljoa muutakin: ”mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee”. Eli kysymys on asioista, jotka tekevät ajallisen matkamme mielekkäämmäksi ja miellyttävämmäksi elää. Edellä on pyydetty Jumalan hyviä lahjoa hengelle/sielulle, nyt pyydetään ruumiille.

Tämä kertoo siitä, kuinka kokonaisvaltaista Jumalan huolenpito on: hän pitää huolen koko ihmisestä. Ja tämä kertoo myös siitä, että ihmisen ruumis ja ruumiillisuus ei ole jotenkin vähempiarvoista kuin hengen ja sielun asiat. Uskomme ”ruumiin ylösnousemuksen”: se muistuttaa siitä, että myös ruumis nousee, tosin henkiruumis tai uusi ruumis. Mutta tämä olkoon muistutuksena, että on Jumalan tahto, että pidämme huolen itsestämme ja ruumiistamme. Syömme sopivasti, liikumme riittävästi, nukumme riittävästi, pidämme yhteyttä toisiin ihmisiin, harrastamme meille sopivia ja kiinnostavia asioita jne. Itsensä rakastaminenkin onkin peili myös toisten rakastamiselle. Ja kun pidämme itsestämme huolta, niin jaksamme rakastaa toisia ihmisiä.

”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

Kuinka tärkeää onkaan sovinto ihmisten kesken! Miten paljon ajatuksia ja energiaa se sitookaan, jos 

välit eivät ole kunnossa jonkun ihmisen kanssa, ja varsinkaan läheisen ihmisen kanssa. Ja miten paljon maailmassa aikaa. voimaa ja tahtoa suuntautuu vääriin tavoitteisiin, jos kansat ovat sodassa keskenään. Silloin ei voi rakentaa rauhassa yhteiskuntia, eikä toteudu se mistä Paavali kirjoittaa 1. Tim. 2:2.

Nyt meidän anteeksiantomme lähtökohta ja perusta on siinä, että Jumala on antanut meille ensin anteeksi. ” Siinä on rakkaus, ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” 1.Joh. 4:10

Tähän samaan Pyhän Hengen lempeään anteeksiantamiseen meitä kutsutaan mukaan. Meillä voi olla syytä olla jotakin ihmistä kohtaan vihainen, jos joku on kohdellut loukkaavasti (esim. hyväksikäyttötapaukset). Mutta jaksaisimmeko Jumalan voimalla kuitenkin tehdä niin kuin Jeesus opetti: ”Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat”. Jos me uskossa otamme tämän askeleen, että katkeruuden ja vihan sijaan alammekin siunata meitä loukannutta ihmistä, niin silloin Jumala saa mahdollisuuden vaikuttaa ja olla purkamassa vihollisuuden muuria.

Ja tämä kohta tietysti muistuttaa, että olemme edelleen syntisiä, tarvitsemme Jumalan armoa. Ei me tässä elämässä koskaan tulla niin pyhiksi, etteikö Jumalan armoa tarvittaisi ihan sinne loppuun saakka.

”Äläkä saata meitä kiusaukseen”

Jumala ei meitä kiusaa, vaan rukoilemme, että Jumala varjelisi meidät, jotta meitä kiusaavat voimat eivät saisi meitä vietyä epäuskoon. Toisin sanoen: ettemme lankeaisi pois uskosta, jaksaisimme aina luottaa, että armo meille riittää toisin sanoen pysyisimme Jumalan omina loppuun asti.

”Vaan päästä meidät pahasta”

Rukoilemme, ettei paha saisi meihin otetta, että saisimme olla täysin Jumalan hoidossa ja varjeluksessa. Jumala on pahuutta suurempi, hänellä on antaa voimaa sen voittamiseen.

”Sillä sinun on valtakunta, ja voima ja kunnia, iankaikkisesti. Aamen.”

Tässä tavallaan ympyrä sulkeutuu. Taivaallinen Isämme on kaikkivaltias, hänen suojissaan on hyvä ja turvallista olla.