Sanan ja rukouksen ilta
Ef. 6:10-17

Jumalan taisteluvarustus, ei ihmisiä vastaan

Kun lähdetään matkalle, tarvitaan eväitä reppuun. Tänään tahdon pohtia kanssanne millaisia varustuksia kristityn matkalle annetaan. Ensimmäinen huomioni oli otsikon suhteen, ajattelin ensin laittaa otsikoksi ”kristityn taisteluvarustus”, mutta Ef.-kirje puhuu ”Jumalan taisteluvarustuksesta”. Se varustus on toki tarkoitettu kristitylle, mutta tärkeää on muistaa, että se on Jumalan taisteluvarustus, Jumala itse antaa kaiken mitä kristitty tarvitsee omalla matkallaan: ”Ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä”, emme siis taistele omassa voimassa, vaan Jumalan voimassa. Kristittynä oleminen ja eläminen on siis ytimeltään sitä, että me avaudumme/nöyrrymme vastaanottamaan Jumalalta sitä mitä hän tahtoo antaa.

 

Jotakuta saattaa mietityttää tämä taistelukäsitteistö. Pitääkö kristitynkin olla jotenkin sotajalalla koko ajan? Eikö siinä ole sotaa ja taistelua ihan tarpeeksi, kun katselemme ja kuuntelemme uutisia, pitääkö se vielä tuoda omaankin elämään?

Mutta Paavali lausuu tässä tärkeän eron muihin maailmassa käytäviin taisteluihin nähden: ”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan”. Niissä taisteluissa, joista uutiset kertovat, taistellaan nimenomaan ihmisiä vastaan. Niissä halutaan vahingoittaa ihmisiä. Syy voi olla ideologinen tai mitä vain, mutta taistelu suuntautuu ihmistä kohti. Eilen katsoin netistä videon, jossa nuori mies Bangkokissa temppeliin tullessaan asettaa tuolille reppunsa, jossa on pommi. Pian pommi räjähtää ja saa aikaan monien kuoleman ja vielä useampi loukkaantuu. Sitten on näitä itsemurhaiskuja, on kansojen sotia toisia vastaan jne.

Mistään tällaisesta Paavali ei puhu eikä tällaiseen kehota, vaan hän kirjoittaa: ”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan pimeyden henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden henkivaltoja vastaan.” Kristityn taistelukohde on siis sielunvihollinen ja hänen joukkonsa. Rippikoulussa on kysytty mistä paholainen on saanut alkunsa. Raamatun mukaan se on langennut enkeli, joka ylpistyi kauneudestaan ja siksi syöstiin alas taivaasta ja sen jälkeen se on taistellut Jumalaa ja Jumalan omia vastaan.

Taistelu raikastaa

Tällaisesta taistelusta kirjoitti elävästi ja mukaansa tempaavasti John Eldredge kirjassaan ”Villi ja vapaa”. Se on ns. mieskirja, miehille kirjoitettu. Siinä hän kirjoitti, että kristityllä miehellä on kolme asiaa, jotka syvällisesti antavat merkitystä elämälle: prinsessan pelastaminen, seikkailu ja taistelu. Mies on luotu niin, että hän saa tyydytystä siitä, että saa elämäänsä prinsessan. Hän vie prinsessansa elämän kestävään seikkailuun. Ja oleellista on myös taistelun tiedostaminen ja sen käyminen. Ja se kuuluu tietysti molemmille sukupuolille, miehille ja naisille. Eli sen tiedostaminen että maailmassa on pilvin pimein mahdollisuuksia, joissa emme toteuta Jumalan tahtoa. Nämä suunnat on tiedostettava, sanottava niille ”ei” ja valittava Jumalan sanan valaisemana se mikä on oikein ja hyvää.

Ja tämän taistelun käyminen tuo ihmisen sydämeen suurta tyydytystä: se tuo raikkautta ja elämän tarkoitusta. Näin vältetään se, että elämästä tulisi kuin seisova vesi tai näin vältetään nukahtaminen. Virratkoon raikkaat vedet elämässämme ja pysykäämme valveilla. Siihen meidät kutsutaan! Jumalan tahdon toteutuminen ja hänen läsnäolonsa elämässämme on kaikkein parasta mitä meille voi tapahtua!

”Paha päivä”

Taisteluvarustuksesta puhutaan asiana, joka tulee ottaa päälle pahan päivän tulemista varten. Homma ei siis toimi niin, että kun joudutaan taistelun keskelle, niin siinä vaiheessa olisimme vielä ilman mitään varustusta ja alkaisimme häthätää haalimaan itsellemme jotakin mitä sattuisi lähistöllä olemaan saatavilla. Muistatte Jeesuksen opetuksen viisaasta ja tyhmästä rakentajasta. Viisas rakensi kalliolle, tyhmä rakensi hiekalle. Kun tulvavedet tulivat, viisaan rakennus kesti ja tyhmän rakennus sortui.

 

Kun siis tulvavedet alkoivat tulla, ei siinä kohdassa enää auttanut eikä ehtinyt etsiä rakennukselleen parempaa perustaa. Silloin oltiin tulvavesien armoilla, ja mikäli perustus ei ollut kunnossa, rakennus sortui. Tästä myös Paavali puhuu: ”Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.” Kyse on siis ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Esimerkkejä voisi ottaa ihmisten elämästä: lapsille opetetaan, että hampaat on harjattava huolella, fyysisestä kunnosta on syytä pitää huolta, talous kannattaa pitää kunnossa..

Mitä on ”paha päivä”? Kiusausten tuleminen, elämän koettelemukset ja vastoinkäymiset: ettemme niissä lankeaisi, emmekä joutuisi epätoivoon, vaan voisimme uskoa ja luottaa, että meistä pidetään huolta ja elämä on suuremmissa käsissä. Samaa ajatusta on Lutherin selityksessä Isä meidän –rukoukseen:

”Äläkä saata meitä kiusaukseen.” ”Jumala ei kylläkään ketään kiusaa, mutta pyydämme tässä rukouksessa häneltä suojelusta ja varjelusta, etteivät Saatana, maailma ja oma itsekäs minämme pettäisi meitä, johtaisi meitä väärään uskoon, epätoivoon eivätkä muuhun suureen häpeään ja pahuuteen. Ja vaikka ne meitä ahdistaisivatkin, pyydämme, että viimein kuitenkin saisimme niistä voiton.”

”Vaan päästä meidät pahasta.” ”Kokoamme tämän rukouksen pyynnöksi, että taivaallinen Isä vapauttaisi meidät kaikesta pahasta, koskipa se ruumista tai sielua, omaisuutta tai kunniaa, sekä antaisi meille vihdoin, viimeisen hetkemme tullessa, autuaan lopun ja ottaisi meidät armollisesti tästä murheen laaksosta luoksensa taivaaseen.”

Kiinnittäkää vyöksenne totuus

Totuuteen pyrkiminen on oikein ja hyvää ihmiselle. Meidän ei kristittyinä tarvitse selitellä asioita niin ja näin. Älköön teidän puheenne olko on ja ei. ”Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.” KR33/38: ”Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.”  Tämä koskee myös omia mokia. Niitä ei tarvitse selitellä, ne saa tunnustaa syntinä ja jättää taakseen.

Kaikissa näissä taisteluvarustuksissa on olemassa yhteys Kristukseen. Jeesushan sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Kun kiinnitämme vyöksemme totuuden,  niin silloin liitymme siihen totuuteen, joka Kristuksessa on tullut maailmaan. Ja nyt kun me tiedämme, että Kristuksessa armo ja totuus kulkevat käsi kädessä, niin meidän ei tarvitse pelätä. Vaikka Kristuksen pyhyys paljastaa syntisyyden, niin sekin tapahtuu rakkaudesta. Kristus haluaa vapauttaa meidät vääristä sidonnaisuuksista, jotka eivät tuo mukanaan elämää. Hän haluaa liittää meidät itseensä ja antaa meille sen elämän mikä on hänessä.

Samalla totuus on sitä universaalia totuutta, kaikkia ihmisiä koskevaa totuutta, joka Kristuksessa on tullut maailmaan. Kristuksen persoonaan on liitetty koko ihmiskunnan olemassaolo, koska hänessä kaikki on luotu: ”Jo alussa sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. (Joh. 1:2-3). Kun me kiinnitämme vyöksi totuuden, niin silloin me suositamme sitä Kristuksessa tullutta totuutta itsellemme ja toisille ihmisille. Hänessä kaikki saa vielä kerran ratkaisunsa.

(Luetaan yhteen ääneen:) ”Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” Tähän me pitäydymme, kiinnitämme vyöksi totuuden, Jeesuksen Kristuksen.

Pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan

Vanhurskautta voidaan ajatella kahtena asiana. Se on sitä pyhyyttä ja puhtautta, jonka Kristus meille antaa, että me syntiset ihmiset voimme mennä Jumalan eteen. Jeesus Kristus on ainoa ihminen, joka on elänyt Jumalalle kelpaavan elämän. Ja tämä Kristuksen lain täyttäminen luetaan meidän hyväksemme, kun häneen uskossa turvaamme. Näin Jumala näkee meidät yhtä puhtaina ja pyhinä kuin hänen oma Poikansa on: ”Mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.” (Room. 3:26) Vanhurskas merkitsee siis Jumalalle kelpaavaa.

Lisäksi vanhurskauden haarniskaan pukeutuminen tarkoittaa vanhurskauden mukaisia tekoja ja vanhurskasta elämää. Niin että Jumalan armon avulla pyrimme elämään niin kuin Jumala on tarkoittanut, hänen tahtonsa mukaisesti. Tämä ei ole enää ansaitsemismielessä, meillä ei ole muuta ansioita ja turvaa Jumalan edessä, kuin Kristus. Mutta tokihan me tahdomme noudattaa taivaallisen Isän tahtoa. Sellainen on omiaan vahvistamaan ja juurruttamaan Kristukseen, kun käytännössä teemme niitä tekoja, joita Kristuskin tekee. Hän antaa siihen viisautensa ja voimansa. ”Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.” (1.Joh. 1:6). Se on se hyvän kierre, johon meitä kutsutaan mukaan, elämään elämälle ei kuolemalle.

Haarniska suojaa ihmistä. Jos pidämme tien suorana ja omantunnon puhtaana, niin silloin voimme suojautua myös ihmisen syytöksiltä. Jos tiedän tehneeni oikein, tiedän noudattaneeni vanhurskautta jossakin asiassa, niin silloin syytökset minua kohtaan raukeavat. On väärin syyttää ihmistä sellaisesta mitä tämä ei ole tehnyt. Näin vanhurskauden haarniska suojaa syytöksiltä. Se suojaa myös sielunvihollisen syytöksiltä. Nimittäin jos olemme tehneet väärin, niin voimme tunnustaa sen ja vedota Kristuksen vanhurskauteen ja armoon. Jos olemme noudattaneet rakkauden lakia, niin silloin syytökset ovat aiheettomia. Näillä meillä kristittyinä on aina avara, syytöksistä vapaa elämä ja tulevaisuus.

Sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia

Tämä lienee kova paikka itse kullekin. Tyypillistä on ajatella itsestään, ettemme ole mitään evankelistoja, ei kai Paavali tarkoita, että meidän jokaisen pitäisi olla tuolla teillä ja aitovierillä julistamassa evankeliumia? En lähde tästä sanasta yhtään tinkimään, mutta sitä voisi lähestyä tosiaankin Kristuksen ruumiin kokonaisuudesta käsin. On totta, että toisilla on luontaisempi kyky saada aikaan kontakti ventovieraittenkin kanssa. (Tampereella evankelioimiskonferenssi)

Alttius julistaa: eli kun sellainen paikka on, niin sitten olisi alttius niin tehdä, eikä vetäytyä pois. Siinä tarvitaan varmasti Hengen johdatusta, että sana osuisi kohdalleen ja uppoaisi.

Mutta sellainen ihanuus on meille kristittyinä tarjolla, että saamme tuoda hyvää sanomaa. Maailma täyttyy huonoilla sanomilla, uutiset tuovat ikäviä viestejä eri puolilta maailmaa. Siksi on iloinen asia saada liittyä hyvän sanoman tuojien joukkoon: ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: - Sinun Jumalasi on nyt kuningas!” (Jes. 52:7)

Ottakaa suojaksenne uskon kilpi

Uskon myötä me saamme yhteyden Jumalan kanssa. Näin on Jumala tämän hyväksi nähnyt. Samassa kun me uskomme, että Jumalan armo ja rakkaus kuuluu meille, niin siinä samassa silmäräpäyksessä ne tulevatkin meidän osaksi. Usko on Jumalan lahja ja Pyhän Hengen vaikuttamaa. Ja sitä koskee lupaus ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Luuk. 11:13)

Usko tuo mukanaan kilven: uskon kanssa me uskallamme lähteä sotatantereelle. Usko on oikeastaan kaikki, koska uskon kautta me tulemme yhdistetyksi Kristukseen, jolla on voima antaa meille voittoja hengellisessä taistelussa. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1). Samassa luvussa kerrotaan esimerkkejä siitä mitä usko on saanut aikaan.

Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana

Usko tuo mukanaan pelastuksen. Voimme olla täydessä uskon varmuudessa siitä, että meidät on pelastettu. Ja Hengen miekkana meillä on Jumalan sana. Sana on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta: ”Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisen tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet” (1.Piet. 1:21). Sitä sanaa Pyhä Henki käyttää: ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.” (Hepr. 4:12)

Jumalan sanan runsas käyttäminen on myrkkyä sielunvihollisen juonille. Jumalan sana paljastaa valheen. Se ohjaa oikeaan ja antaa myös voimaa hyvän tekemiseen.

Kysy.fi, Helsingin kaupunginkirjasto: Kaksiteräisen miekan molemmat reunat ovat teräviä, siitä siis nimi. Ajatellaan, että kaksiteräinen miekka aiheuttaa suurempaa tuhoa kuin yksiteräinen ja sen käsittelijältä vaaditaan erityista taitoa. Varomattomasti käytettynä se voi vahingoittaa lyöjää itseään. 

Kaksiteräinen miekka mainitaan raamatussa ja sitä verrataan Jumalan sanaan: "Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen  miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. (Hebr.4:12,13)" Roomalaiset sotilaat käyttivät kaksiteräistä miekkaa ja siitä käytettiin nimeä gladius; tästä nimestä syntyi gladiaattori (vrt. latinan gladius 'miekka' ja gladiator 'miekkamies',). Kaksiteräinen gladius oli helppo valmistaa ja siitä tulikin roomalaisten sotilaiden luottoase, mikä osaltaan siivitti roomalaisten legioonien voittokulkua ja maailmanvalloitusta.

Jukka Parkkisen kirjassa Aasinsilta ajan hermolla Kaksiteräinen miekka määritellään näin: "Kun jollakin asialla on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia, se on kuin kaksiteräinen miekkä eli miekka, jossa on kaksi lapetta. Kaksipuolisuuden ajatus on, että miekka voi kääntyä myös käyttäjäänsä vastaan." Ajatuksena on siis, että tietyt asiat kannattaa harkita erityisella huolella seuraamuksia myöten, etteivät ne käänny lopulta asianomaista itseään vastaan.

Sovellus tästä hengelliseen elämään: kaksiteräinen miekka vaikuttaa siis ihmiseen itseensä ja samalla myös siihen henkilöön, jota vastaan sitä käytetään. Eli Jumalan sana paljastaa meissä olevan vanhan ihmisen ja sen itsekkäät vaikutukset. Samalla sitä voidaan käyttää – ei toisia ihmisiä – vaan sielunvihollista vastaan, sillä voidaan paljastaa valhe ja vääryys, koska se itse edustaa totuutta ja oikeutta.