Evankeliumissa pääsimme mukaan juutalaiseen jumalanpalvelukseen. Jeesus juutalaisen perheen poikana meni tapansa mukaan synagogaan. Siellä järjestykseen kuului, että synagogan esimies antoi jollekin läsnä olevalle luvan puhua julkisesti. Ja aivan kuten meilläkin tänään kirkossa, siellä luettiin pyhiä kirjoituksia ja saarnattiin niistä. Juutalaisten kohdalla tämä tarkoitti Vanhan Testamentin tekstien lukemista.

Jeesus itse sai tällä kertaa tämän kunniatehtävän lukea Raamattua ja selittää sitä. Saarnatekstinä oli profeetallinen katkelma Jesajan kirjasta. Itse saarnasta evankelista Luukas kertoo vain yhden kohdan, todellisuudessa Jeesus varmaan saarnasi pidempäänkin. Mutta tämä yksi kohta oli sitäkin tärkeämpi. Jeesus sanoi: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Eli Jeesus sovitti itseensä ne sanat, jotka hän Jesajan kirjasta luki. Hän itse oli se voideltu, jonka Herran henki on lähettänyt ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Tuo jumalanpalvelus nasaretilaisessa synagogassa, kun sitä sielun silmin aistii, oli varmasti hyvin merkittävä ja ilmapiiriltään latautunut. Kerrotaan, että kaikki synagogassa olevat katsoivat tarkkaavasti Jeesukseen. Ja saarnan jälkeen kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen huuliltaan lähtivät.

He saivat kuulla häntä, joka epäilemättä on pitänyt parhaat ja vaikuttavimmat saarnat, joita tämän maan päällä on koskaan kuultu. Olihan hän Jumalan Poika, Hengen läsnäolo oli varmasti käsin kosketeltava. Jossain muualla sanotaan, että Jeesus puhui niin kuin se, jolla on valta. Ja hän sai ansaitut kiitokset synagogassa. Ja tuossa vaiheessa, kun Jeesuksen julkinen toiminta oli vasta alkamassa, ei vastustajatkaan olleet vielä heränneet, hänessä ei vielä nähty uhkaa.

Oli siis kysymys profetian täyttymisestä: Jeesus itse oli tuo Jesajan kirjassa luvattu ja hän itse toteutti ne asiat, joista Jesaja ennusti.

Ja me olemme tänään osa tuota seurakuntaa, joka saa kuulla Jeesuksesta ja joka saa ottaa vastaan niitä asioita, joita tuomaan Jeesus oli lähetetty. Profetian aika ei ole päättynyt, se on vahva tänäkin päivänä!

Jeesus on lähetetty ilmoittamaan hyvää sanomaa. Miten hienoa on se, että saa olla hyvän sanoman tuoja! Roomalaiskirjeessä sanotaan: kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet. Soitin tässä viikolla eräälle raamattupiirin vetäjälle ja kun oli huomannut minun soittavan, hän oli toivonut sellaista viestiä, että jo nyt saataisiin kokoontua. Mutta jouduin tuottamaan pettymyksen, ei voida edelleenkään kokoontua, kun on nämä rajoitukset.

Mutta hyvät ystävät, tämän sanoman tuon mielelläni ja se on totta: Jeesus on tullut ja hänen myötään on Jumalan valtakunta tullut keskellemme. Tämä ilosanoma on voimassa ja se voittaa kaikki ikävät sanomat. Me saamme Jeesuksen tähden uskoa syntimme anteeksi, saamme hänen kauttaan käydä Jumalan yhteyteen, saamme hänen nimessään pyytää Jumalan apua ja kulkea toiveikkaasti ja luottavaisesti kohti tulevaa. Vaikka elämä tuottaa pettymyksiä, niin ilosanoma lävistää kuitenkin kaiken tämän ankeuden. Taivaan Isän suosio on meidän osanamme. Hän, jolla on kaikki valta, hän on meidän puolellamme! Hänen valtakuntansa on tullut keskellemme.

Tämän sanoman myötä julistetaan vangituille vapautusta. Ne jotka ovat synnin vankilassa, saavat kuulla: kaikki synnit on sovitettu ja anteeksi annettu. Meidän ei tarvitse jäädä kiinni vanhaan. Menneisyydessä ei ole mitään, jolla olisi valta syyttää meitä. Sen ylle on piirretty Jeesuksen risti ja meille kaikuvat sanat: se on täytetty. Täydellinen uhri on annettu ja me saamme käydä Jumalan lasten vapauteen.

Sokeita kutsutaan näkemään. Me luemme evankeliumeista, kuinka Jeesus todella toteutti näitä Jesajan ennustuksia: hän konkreettisesti paransi sokeita, että nämä saivat taas nähdä. Tästä sokeudesta puhutaan myös vertauskuvallisessa mielessä. Sokea ei voi sokeaa taluttaa, molemmat putoavat kuoppaan. Mutta Jeesuksen myötä me saamme sellaista näkökykyä, että näemme mitä itsemme olemme ja kuka Jeesus on.

Kerrotaan tarinaa autovahinkotarkastajasta, joka tuli hengelliseen herätykseen ja luki papiksi. Kun hän piti ensimmäistä saarnaansa, hän katsoi kuulijoitaan ja totesi: te kaikki olette lunastuskunnossa. Tämän näkeminen on tärkeää, että olemme lunastuskunnossa. Tarvitsemme lunastajaa. Itse emme voi itseämme auttaa. Mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on nähdä missä se lunastaja on. Se lunastaja on Jeesus, joka hengellään maksoi sen hinnan, että meidät voidaan lunastaa Jumalan omiksi.

Vielä Jesaja puhuu sorrettujen vapauteen päästämisestä. Ja tämäkin toteutui Jeesuksen toiminnassa. Hän huomasi ne, joita ihmiset eivät huomanneet, hän nosti ja rohkaisi niitä, joita toiset halveksivat. Häneltä riitti rakkautta kaikkia kohtaan. Toivottavasti me saamme olla sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka näkevät ja rohkaisevat. Sellaiset ihmiset kulkevat Jeesuksen jalan jäljissä. Näin luodaan henkistä turvallisuutta ja elämän mielekkyyttä. Mutta jos joku kokee nälkää, niin hyvä on muistaa, että Jeesus edelleen osoittaa tietä sortamisesta vapauteen. Hänellä riittää kaikkea sitä hyvää, jota ihmisillä ei valitettavasti aina riitä toinen toisilleen annettavaksi.

Viimeisenä asiana tässä Jesajan kohdassa Jeesus tuli julistamaan Herran riemuvuotta. Säädökset riemuvuodesta oli annettu 3. Mooseksen kirjassa. Riemuvuotta tuli viettää joka 50. vuosi. Riemuvuosi merkitsi mm. vapautusta työstä ja paluuta perintömaalle, jos oli joutunut siitä luopumaan. Nämä ovat vahvoja vertauskuvia. Riemuvuoden ymmärrettiinkin kuvaavan lopunaikojen ihanuutta. Kerran rasitukset loppuvat ja menetetty perintömaa on taas meidän. ”Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.” Ps. 16:6

Kun tätä kohti kuljemme, nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.