Keisari Augustus lienee maailmanhistorian tunnetuimpia käskyn antajia. Onhan Luukkaan jouluevankeliumia luettu vuosisadasta toiseen lukuisissa kirkoissa eri puolilla maapalloa ja luetaan tämänkin joulun aikaan. Se mitä Augustus määräsi, oli tyypillinen hallitsijan määräys: kansalaisten tuli ilmoittautua väestörekisteriin, jotta kansalta voitiin sitten kerätä veroja.

Kun Joosef ja Maria kuulivat tästä määräyksestä, se ei varmasti ollut heille mieleen. Kukapa nyt haluaisi veroja maksaa, ainakaan vieraalle hallitsijalle. Tuona aikana veroilla ei ylläpidetty hyvinvointiyhteiskuntaa, kuten meillä, vaan keisarit saattoivat hyvinkin itsekkäästi käyttää kansalta kerätyt varat omiin tarkoituksiinsa, oman asemansa ja loistavan elämänsä ylläpitämiseen.

Matka Nasaretista Betlehemiin oli vaivalloinen. Pituudeltaan se oli n. 130 km. Meille se ei ole matka eikä mikään, mutta tuon ajan teillä ja matkustustavoilla siihen saattoi mennä hyvinkin viikko tai enemmänkin. Lisäksi Maria oli viimeisillään raskaana.

Eikä siinä vielä kaikki epämukavuudet. Kun he saapuivat Betlehemiin, oli kaupunki tupaten täynnä. Olihan käsky koskenut kaikkia kansalaisia ja niinpä paljon väkeä oli liikkeellä. Majoituspaikka löytyi karjasuojasta. Verollepanoa varten kerääntynyt joukko sai tyytyä kaikenlaisiin matkustavien majapaikkoihin, yleisiin tai yksityisiin, missä ihmiset ja eläimet olivat keskenään. Meidän näkökulmasta katsoen se oli hyvin erikoista ja ajatuksena epämiellyttäväkin. Tuona aikana se ei ollut tavatonta, toki hyvin vaatimatonta.

Toiset evankeliumissa mainitut ihmiset olivat paimenia. Heillä ei inhimillisesti katsoen mennyt sen paremmin. Paimenten työ oli ankaraa ja he kuuluivat yhteiskunnan kovaosaisiin. Meillä on nyt yö ja paimenet olivat yöllä töissä. Se joka on tehnyt vuorotyötä, tietää, miten raskasta on lähteä yöksi töihin. Tällä hetkelläkin on niitä ihmisiä, jotka tekevät töitä, kun me taas etuoikeutettuina istumme täällä kirkossa.

Inhimilliset puitteet evankeliumin tapahtumille eivät olleet siis mitenkään hienot ja loisteliaat. Me tapaamme tavallisia ihmisiä, jotka eivät olisi omalla asemallaan tai omilla tekemisillään jättäneet jälkeänsä ihmiskunnan historiaan, vaan he olisivat painuneet pikkuhiljaa unholaan, niin kuin käy useimmille meistä.

Mutta näin asioiden piti mennä Jumalan suunnitelman mukaan. Jumala puhuu toisella tavalla kuin mikä meistä tuntuisi vaikuttavalta. Hän ei valinnut suunnitelmiensa toteuttajiksi mahtimiehiä, vaan aivan tavallisia ihmisiä. Sama malli voidaan nähdä Jeesuksen elämässä myöhemmin: Jeesus ei hyljännyt muiden hylkäämiä ja halveksimia, vaan kohtasi heitä, julisti heille evankeliumia ja otti heidät Jumalan omien joukkoon.

Uskonpa, että Jumala teki näin, jotta mekin tavalliset ihmiset uskoisimme, että Jumala huomaa meidät ja armahtaa meitä. Ja että Jumala voi toimia meidänkin elämässä. Eräässä laulussa sanotaan: ”Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje, eikä karkota yhtään pois.” Me saamme jouluevankeliumissa vahvistuksen tälle, että evankeliumi Jeesuksesta kuuluu kaikille ihmisille. Herran enkeli sanoo paimenille: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” ”Koko kansa” tarkoittaa kaikkia ihmisiä ja paimenet saivat olla tämän ihmeellisen sanoman vastaanottajia. Ja tämä ilosanoma oli, että tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Tämän ilosanoman piiriin suljettiin siis kaikki ihmiset. Jo edesmenneet sukupolvet, tällä hetkellä elävät ihmiset ja tulevat sukupolvet. Niin täällä vuodelta 1729 valmistuneessa Tuusulan kirkossakin ovat menneet sukupolvet saaneet kuulla evankeliumia ja me saamme tänään liittyä tuohon sukupolvien ketjuun. Meille on syntynyt Vapahtaja. On olemassa Jeesus, joka kerran syntyi tähän maailmaan ja joka ristinkuolemallaan sai aikaan sovituksen ihmisten ja Jumalan välillä. Ja nyt tämä sovitus on meille valmiina uskossa vastaanotettavaksi. Ylösnoussut Jeesus jakaa sitä jokaiselle, joka tahtoo ottaa sen vastaan.

Tämän yksittäisen enkelin sanoman sitten vahvisti vielä kokonainen taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Kun taivaallinen sotajoukko oli liikkeellä, se ei ollut liikkeellä sotimassa ihmisiä vastaan. Enkeleiden tehtävänä on sotia Jumalan vihollista vastaan. Mutta ihmiset eivät kuulu näihin vihollisiin, vaan päinvastoin, enkelit tuovat meille rauhan sanomaa. Sen perusteella, että Jeesus syntyi, julistettiin rauhaa kaikille maan päällä oleville ihmisille. Sitten myöhemmin Jeesus muistutti tästä rauhasta: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Jouluyönä taivas oli siis auki. Ja niin se on auki myös meille tänä yönä. Me saamme uskoa ja ajatella, että Taivaan Isällä ei ole Jeesuksen tähden mitään meitä vastaan. Vaan saamme uskoa todeksi sen, että taivaassa on Jumala, joka rakastaa meitä. Hän tahtoo hyviä asioita meille ja meidän elämäämme. Hän julistaa rauhaa. Hän julistaa rakkautta sanansaattajiensa välityksellä. Hän tahtoo että meillä olisi rauha toisten ihmisten kanssa ja että meillä olisi rauha Jumalan kanssa.

Taivaallinen sanoma laskeutui siis keskelle tavallisten ihmisten arkea. Ja sellaiseksi se on tarkoitettukin. Kristittyinä meidän ei tarvitse kurkotella kohti jotenkin hienompaa elämää, jos se nyt ylipäätään mitenkään voisikaan olla mahdollista. Useimpien kohdalla sellaiseen tarvittaisiin varmaan lottovoitto. Joosef hoiti tehtävänsä aviopuolisona ja kunnon kansalaisena. Hän oli vaimonsa tukena raskaalla matkalla ja lapsen syntyessä. Hän ei lähtenyt niskuroimaan verojen maksamista vastaan, vaan lähti kuuliaisesti hoitamaan asian itsensä ja perheensä osalta kuntoon. Paimenet taas hoitivat tehtäväänsä lampaiden kaitsijoina Betlehemin yössä. Olkoot nämä esimerkkeinä siitä, että ihmisen elämä voi olla aivan tavallisten tehtävien hoitamista ja sellaisena hyvää. Jumala näkee nämä hyvät teot ja katselee sitä mielellään, kun ihmiset elävät rauhassa ja sovinnossa keskenään ja hoitavat uskollisesti arkisia tehtäviään.

Sinne arjen keskelle loistaa evankeliumin valo, niin kuin se loisti Marialle, Joosefille ja paimenille. Meille on tarkoitettu voimavaraksi Jumalan suosio ja Jumalan rakkaus. Kun rukouksessa valmistamme jokapäiväisen elämän kohtaamisia ja tehtäviä, niin silloin niihin voi tulla sellainen jaksamisen perusvire. Arjen vastoinkäymiset ja epämiellyttävyydet ovat helpommin siedettävissä, kun saamme kohdata niitä yhdessä Jumalan kanssa.

Mutta nyt meillä on joulujuhla. Meillä on lupa pysähtyä joulun sanoman äärelle ja elää sitä todeksi. Ja sitten kun taas koittaa arki, niin arjen keskellä voi muistaa vaikkapa laulun sanoja: ”jos vain joulun lapsi saa sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on”. Itse juhlaa vietämme vain kerran vuodessa, mutta juhlan sanoma on tarkoitettu jokaiseen päivään ja jokaiselle ihmiselle.