Kasteen lahja

Kun ihmiset kohtaavat toisiaan, on tapana jutella niitä näitä mukavan yhteyden syntymiseksi. Näissä keskusteluissa voidaan jakaa kuulumisia. Näihin aikoihin voimme toivottaa esimerkiksi hyvää uutta vuotta. Kun ihmiset tutustuvat paremmin, tulee luontevammaksi jutella myös syvällisempiä ja vakavampiakin asioita. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tarvitaan molempia, sekä kevyempää ”smalltalk”-juttelua, että syvällisempiä keskusteluja.


Kirkkoon tuleminen, kirkon ovesta sisään astuminen on ainakin minulle hetki, jolloin virityn pyhien asioiden äärelle. Kirkko ei ole vain keveiden keskustelujen paikka, vaan siellä pyritään kohtaamaan koko ihmisen elämän todellisuus. Kirkko on paikka, jossa käydään keskusteluja jumalasuhteeseen kuuluvista asioista.


Päivän evankeliumissa kohtaavat Johannes Kastaja ja Jeesus. Mistä he puhuvat kohdatessaan? Heidän keskustelunsa – tai pikemminkin Johannes Kastajan yksinpuhelu – menee suoraan syvempiin vesiin. Johannes ei lämmittele kuulijakuntaansa keveillä jutuilla, vaan menee suoraan asiaan. Hän sanoo Jeesuksesta asioita, jotka edellyttävät pohdintaa ja sulattelua. Pohtikaamme siis tänään Ruotsinpyhtään kirkossa mitä Johanneksella on sanottavaa Jeesuksesta ja ihmisen jumalasuhteesta.

Ensiksi, Johannes sanoo Jeesuksesta: ”Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” 


Näin Johannes menee heti asian ytimeen, miksi Jeesus tuli taivaasta alas. Jeesus tuli auttamaan oman epätäydellisyytensä kanssa kamppailevia ihmisiä. Sellaisiksi olemme myöntyneet heti messun alussa, kun tunnustimme syntimme ja saimme synninpäästön. Näillä Johanneksen sanoilla on niin paljon painoarvoa, että ne ovat löytäneet tiensä myös messun liturgiaan. Ennen ehtoollista laulamme ”Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä!” Näin valmistaudumme lohdutuksen ateriaan. Siinä itse Jeesus tulee kohtaamaan meitä ja vakuuttamaan syntien anteeksisaamisesta.


Toiseksi, Johannes sanoo Jeesuksesta: ”Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.”  Nämä merkilliset sanat eivät myöskään avautuisi, jos pitäisimme Jeesusta aivan tavallisena ihmisenä. Nimittäin inhimillisesti katsoen Johannes oli tähän maailmaan tullut ennen Jeesusta, kuusi kuukautta aikaisemmin. Kun Johanneksen äiti Elisabet oli kuudennella kuukaudella raskaana, oli Jeesuksen sikiäminen vasta alkamassa. Eli siinä mielessä Johannes oli ollut ennen Jeesusta, eikä päinvastoin.


Johannes kertoo saaneensa Jumalalta erityisen ilmoituksen siitä kuka Jeesus on. Jeesus on ollut ennen Johannesta siinä mielessä, että hän on ollut olemassa ennen kaikkea luomakuntaa. Johanneksen evankeliumin alussa kerrotaan: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan luona”. Tämä sana tuli lihaksi Jeesuksessa ja Johanneksesta tuli sen Sanan todistaja. Eli tässä merkityksessä Jeesus oli ollut ennen Johannesta. Jeesus on ”isästä iankaikkisuudessa syntynyt”, niin kuin Nikean uskontunnustuksessa sanomme.


Miksi tämä on sitten tärkeää meidän kannalta? Se on tärkeää siksi, että me tarvitsimme auttajan ihmiskunnan ulkopuolelta. Jos Jeesus olisi ollut ihan tavallinen ihminen, niin hän oli ollut saman perisynnin alainen kuin mekin. Sokea olisi yrittänyt taluttaa sokeaa. Mutta nyt hän onkin ihmiseksi tullut sana. Hän syntyi perisynnin ulkopuolella ja eli puhtaan elämän. Siksi hän kelpasi uhriksi meidän puolesta.

Johanneksen sanoista otamme esille vielä kolmannen asian. ”Hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ´Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.´” Johannes oli siis saanut Jumalalta tehtävän kastaa ihmisiä vedellä. Johanneksen kasteen ottaneet sitoutuivat odottamaan Messiasta, vastaanottamaan hänet ja hänen mukanaan tulevan Jumalan valtakunnan. Näin Johannes valmisti tietä Jeesuksen tulemiselle. Hänen kasteensakin oli siis valmistava kaste.


Päivän aiheena onkin tänään kristillinen kaste. Johannes osoittaa suuntaa mistä kristillisessä kasteessa on kysymys. Kun Johanneksella oli valtuudet kastaa vedellä, oli Jeesuksella on valta ”kastaa Pyhällä Hengellä”. Eli Jeesuksella valtuudet antaa ihmiselle Pyhä Henki. Ja tämä Pyhän Hengen saaminen liittyy kristilliseen kasteeseen.


Kaikki se mitä kasteessa tapahtuu, on ihmissilmälle salattua. Mutta ihmeellisiä asioita siinä kuitenkin tapahtuu. Niihin saamme tarttua sen perusteella mitä Raamattu sanoo kasteesta. Yksi tällainen kohta on Apt. 2. luvussa, jossa Pietari opettaa ihmisille Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen. Kuulijoilleen hän sanoo: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” Eli Jeesus on tuonut sovituksen, jonka ansiosta ihminen voi saada myös Pyhän Hengen. Ja kaikki tämä, koko pelastus, tulee ihmisen osaksi kasteessa.


Kaste on siis lähtökohta koko kristilliselle elämälle. Se mitä kasteessa tapahtuu, on tarkoitettu tapahtuvaksi ihmisen elämän jokaisena päivänä. Jokaisena elämämme päivänä meille on tarjolla syntien anteeksi saaminen. Jokaisena elämämme päivänä meidän tulee myös kilvoitella, että vanha ihminen pysyisi kuolleena ”kasteen haudassa”, jotta Jumalan luoma uusi elämä saisi vaikuttaa. Kaste on kuin tuhlaajapojan koti, johon aina saamme palata. Isä on avosylin ottamassa vastaan. Kasteesta saamme myös suunnan elämäämme: meidän tulee etsiä Jumalan tahtoa ja johdatusta jokaisena elämämme päivänä.


Toisessa lukukappaleessa kerrottiin etiopialaisesta hoviherrasta, jonka Filippos kastoi. Kaste toimitettiin vasta sitten, kun hoviherra oli tunnustanut uskonsa Jeesukseen. Näin kaste ja usko liittyvät toisiinsa. On tärkeää, että ihminen uskoo siihen Jeesukseen, jonka omaksi hänet on kastettu. Kaste on lähtökohta uskonelämän alkuun, mutta uskoa tulee ruokkia Jumalan sanalla. Kun kastetulle, pienelle lapselle luetaan Raamattua ja hänen kanssa rukoillaan ja lauletaan hengellisiä lauluja, niin kaiken tämän kautta Pyhä Henki vahvistaa ja vaikuttaa uskoa. Kun tulemme kirkkoon, on meille tarjolla Jumalan sana, rukous, ehtoollinen ja kristittyjen yhteys. Kaikki nämä vahvistavat uskoa. Kaste ja usko yhdessä liittävät ihmisen Kristukseen ja pelastukseen.


Tärkeää ei ole se kuinka vahva uskomme on, vaan se, mikä on uskomme kohde. Pienikin huokaus Jeesuksen puoleen tulee varmasti kuulluksi. Ehtoollispöytään tuleminen siinä toivossa, että Jumala armahtaisi ja antaisi apunsa, riittää varmasti. Kenenkään ei pidä jäädä ulkopuolelle. Jeesus on tullut kaikkia ihmisiä varten. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Täällä Ruotsinpyhtään kirkossa Jeesus on kuvattu ylösnousseena. Yhdessä Johanneksen kanssa saamme katsella Jeesusta ja todeta: ”Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”  Uskontunnustus.