Jeesuksen vertausta pidoista ja sinne kutsutuista ihmisistä on selitetty kertomukseksi siitä mitä tapahtuu kun Jumala lähettää Poikansa maailmaan. Pitojen järjestäjä on Isä Jumala ja lähetetty palvelija on Jeesus, joka kutsuu ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Ensin kutsutaan Israelin kansaa ja kun he eivät ottaneet vastaan Jeesusta Messiaana, kutsu esitettiin muihin kansoihin kuuluville. Niinpä evankeliumin sana on lopulta tullut Suomeenkin saakka ja sen seurauksena vietämme tänään konfirmaatiota täällä Tuusulan kirkossa.

Tämä käy yhteen sen kanssa mitä opetettiin leirillä kolmiyhteisestä Jumalasta. Isä Jumala on maailman luoja. Hän lähetti maailmaan Poikansa, joka sai ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan aikaan sovituksen ihmisten ja Jumalan välillä. Jeesus taas lähetti opetuslapsensa kertomaan hänestä toisille ihmisille. Pyhä Henki on sitten Jumalan kolmas persoona, joka välittää tätä valmiina olevaa sovitusta ihmisille ja saa aikaan yhteyden Jumalan ja ihmisten välillä.

Kertomus herättää kysymyksen: miksi on niin vaikeaa vastata myöntävästi Jumalan esittämään kutsuun tulla hänen luoksensa? Kertomuksen henkilöt vetosivat asioihin, joita heidän tulisi hoitaa: pitää mennä katsomaan juuri ostettua peltoa tai pitää lähteä kokeilemaan härkiä. Tai tulee mennä viettämään aikaa juuri vihityn vaimon kanssa. Mikään näistä asioista ei sinänsä ole väärin. Ne ovat aivan tavallisia jokapäiväiseen elämään kuuluvia asioita. Ne ovat niitä tehtäviä, joita Jumala antoi ihmiselle tämän luodessaan: viljelkää ja varjelkaa, lisääntykää ja täyttäkää maa. Eli pitojen isännällä ei varmaan olisi ollut mitään sitä vastaan, että kutsutut pitojen jälkeen olisivat palanneet näitä asioita hoitamaan.

Mutta nämä vastaukset osoittivat asioiden tärkeysjärjestystä kutsuttujen elämässä. Heille ensin tulevat ajalliset asiat, sitten tulee Jumala ja iankaikkiset asiat tai sitten niillä ei juuri ole sijaa ihmisen elämässä. Jumalan näkökulmasta tämä on kovin nurinkurista. Hän hyvyydessään tahtoo antaa meille ajallisia lahjoja ja tehtäviä, jotta elämämme voisi olla mielekästä ja elämisen arvoista. Mutta voi käydä niin, että ihminen kiintyy ajallisiin asioihin niin, ettei näekään niiden takaa Häntä, jolta kaikki hyvä lopulta tulee. Eli hyvästä voi tulla parhaimman vihollinen.

Ehkä kutsutut eivät uskoneet, että pitoihin kannattaisi tulla. He eivät uskoneet, että isännän pidot voisivat antaa heille jotakin erityistä, sellaista, millä olisi käyttöä heidän elämässään. Ehkäpä tämän päivän nuori ajattelee, että Jumalan kutsuun vastaaminen tekee elämästä ilotonta. Enää ei saa itse päättää elämänsä suunnasta. Ehkä pelätään hyppyä tuntemattomaan tai sitä, että tullaan kavereiden hylkäämäksi.

Kertomus voisi jatkua niin, että pidoista olleet tulevat kertomaan muille millaista siellä on ollut. Ehkä he tulisivat kertomaan, ettei Jumala olekaan ilonpilaaja, vaan itse asiassa aidon ja oikean ilon lähde. Hänen johdatustaan ei myöskään tarvitse pelätä, koska hän rakkaudessaan tahtoo meille lopulta parasta. Ehkä he tulevat kertomaan, että on paljon levollisempaa aloitella taas koulua, käydä harrastuksissa ja viettää aikaa kavereiden kanssa, kun tietää että Jumala haluaa siinä kaikessa ohjata ja olla mukana siunaamassa elämäämme.

Tämän sunnuntain aiheena on ”etsikkoaikoja”. Tämä sana tarkoittaa, että Jumala antaa ihmisen elämään erityisiä aikoja, jolloin hänet voidaan löytää. Etsikkoaikana Jumala kutsuu erityisesti ja se näkyy siinä, että uskonasiat alkavat kiinnostaa. Ehkäpä rippikoulu on ollut jollekin teistä tällainen etsikkoaika. Onko jotakin löytynyt, sen tiedätte parhaiten sinä itse ja Jumala.

Mutta joka tapauksessa tahdon rohkaista sinua: jatka etsimistä ja pohdiskelua rippikoulun jälkeenkin. Keskustele, mieti Raamatun sanoja ja tule seurakunnan tilaisuuksiin. Rippikoulu ja konfirmaatio eivät ole jonkin päätös, vaan ne voivat olla alku jollekin uudelle, josta tulee kantava voima sinun elämääsi. Siksi rohkaisen: ole edelleenkin avoimella mielellä ja tule löytämään oma paikkasi niistä juhlista, joihin monia kutsutaan.

Rukous: Kiitos taivaan Isä, Pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta. Anna meidän kaikkien uskoa häneen ja löytää usko elämämme voimaksi kaikkiin niihin haasteisiin, joihin meitä johdatat. Kiitos lupauksestasi, että olet meidän kanssamme. Aamen.