Koulun joulukirkko

Saarna Itäkeskuksen peruskoulun joulukirkossa

Temppeliaukion kirkossa 22.12.2011


Evankeliumissa kerrotaan, että Joosef ja Maria saivat käskyn lähteä kulkemaan matkan Nasaretista Betlehemiin. Tuo matka oli suurin piirtein 130 km. Tänä päivänä moottoritietä pitkin tuollaisen matkan hurauttaa autolla reilussa tunnissa, mutta Joosefilla ja Marialla oli apunaan ainoastaan aasi. Raskaana oleva Maria sai mennä aasin selässä ja Joosef kulki vierellä. Tällä tavalla edeten matkaan saattoi mennä hyvinkin viikko tai enemmänkin.


Kun raskas matka oli takanapäin, he olisivat varmasti toivoneet pääsevänsä mukaviin olosuhteisiin lepäilemään. Mutta kaupunki olikin tupaten täynnä ja niinpä heille tarjottiin majoitusta yhdessä eläinten kanssa. Heillä ei ollut tässä tilanteessa vaihtoehtoja: parempi oli ottaa tarjottu majoitus vastaan sen sijaan, että olisi joutunut taivasalla nukkumaan. Eikä siinä vielä kaikki: perille päästyä Maria alkoi synnyttää. Tämä ei tapahtunut valvotuissa olosuhteissa, kuten tänä päivänä synnytyssairaaloissa, vaan siellä vaatimattomasti eläinten keskellä.


Kaiken tämän jälkeen he saivat kuitenkin vastaanottaa uuden elämän ihmeen, pikkuvauvan, jonka Maria kietoi tiukasti kankailla eli kapaloi ja pani tämän seimeen nukkumaan.

Mikä teki sitten näistä hyvin vaatimattomissa olosuhteissa tapahtuneista asioista niin merkittäviä, että niitä joka joulu muistellaan ja niitä jouluevankeliumina luetaan?

Siihen on varmasti monta vastausta. Mutta nyt haluaisin ajatella erityisesti enkelien sanomaa paimenille: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Mietitäänpä tuota sanaa ”rauha”. Eikö rauha ole sellainen, jota kaikki ihmiset tavoittelevat? Kasiluokkalaisten kanssa olemme kuluneena syksynä opiskelleet toista maailmansotaa ja todenneet, että sota kansojen välillä saa aikaan paljon pahaa ja kärsimystä. Ihmisten on paljon parempi elää rauhan kuin sodan aikaa. Rakentaa omaa elämää ja koko yhteiskunnan elämää.


Ajatellaan sitten rauhaa vähän pienemmissä ympyröissä, meidän omassa koulussamme. Onko meillä koulussamme rauha ja sovinto ihmisten välillä? Kyllähän se taitaa olla niin, että päivittäin tulee tilanteita, joissa joku sanoo toiselle ikävästi tai jotenkin muuten loukkaa toista ihmistä. Silloin rauha väistyy ja tilalle tulee epäsopu. Koulussa olemme koettaneet opetella anteeksi pyytämistä ja anteeksi antamista, jotta voisimme taas elää sovussa ja rauhassa. (Vaikka kaikkien kanssa ei tarvitse eikä voikaan olla hyviä ystäviä, niin kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja pystyä yhteistyöhön) Sopua kannattaa kaikkien tavoitella. Silloin on yksinkertaisesti parempi olla ja yhteiselämä sujuu paremmin.


Jouluyön sanoma puhuu siitä, että sovun ja rauhan syntymisessä emme ole pelkästään itsemme varassa. Ei ole niin kuin joululaulussa väitetään: "Itsestäni löydettävä on mun joulurauha." Jouluyönä Jumala itse teki jotakin, joka auttaa ihmisiä elämään rauhassa Jumalan ja toisten ihmisten kanssa. Hän lähetti Poikansa tähän maailmaan. Jouluyönä syntynyt Jeesus-lapsi ei ollutkaan ihan tavallinen ihminen, vaan ”rauhan ruhtinas”, niin kuin Vanhassa Testamentissa hänen tulemisestaan sanottiin. Hän oli se luvattu Messias, jonka tuleminen oli jo aiemmin ennustettu.


Jeesus toi mukanaan rauhan Jumalan ja ihmisen välille. Tämä rauha Jumalan perustuu syntien anteeksisaamiseen. Tässä joulukirkossa pyysimme jo syntejämme anteeksi ja papin sanomana kuulimme, että me myös saamme uskoa ne anteeksi annetuiksi. Jouluyönä meillekin syntyi Vapahtaja, joka antaa syntimme anteeksi. Hänen antamasta rauhasta kristitty saa elää.


Toiseksi, tästä Jumalan anteeksiannosta me saamme ammentaa voimaa toisten ihmisten kanssa elämiseen ja rauhaan heidän kanssaan. Kun Jumala on antanut anteeksi meille, niin antakaamme mekin anteeksi toisille ihmisille. Tätä pyydämme Isä meidän –rukouksessa: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Kun oma voima tai halu anteeksi antamiseen ei riitä, niin sitä voi rukoilla Jumalalta.


Alussa puhuttiin siitä, että ensimmäisenä jouluna Jeesus-lapsi syntyi hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. Meillä taas tänä jouluna tuntuu olevan kaikkea yllin kyllin. Mutta mikä sen joulun lopulta tekee, onko se siinä, että saa pitää lomaa koulusta, syödä hyviä ruokia ja että saa paljon lahjoja? Se kaikki on toki lahjaa, josta saamme olla kiitollisia.


Mutta enpä usko, että Marialla ja Joosefilla jäi joulu viettämättä, vaikkei heillä kaikkea tätä ollutkaan. Eikä tänäkään vuonna joulu jää tulematta niiden luokse, joilla ei ole kaikkea sitä mitä meillä on. Mariasta kerrotaan, että hän kätki sydämeensä ja tutkiskeli kaikkea sitä mitä jouluyönä oli tapahtunut. Näin ihminen voi sisäisesti kokea ja elää todeksi joulun, vaikka ulkonaista puutetta olisikin. Joulu on luonamme silloin, kun Jumala saa kunnian ja kiitoksen ja maan päällä on rauha ihmisillä, joita Jumala rakastaa.


Rukous: Kiitos Taivaan Isä Jeesuksesta, joulun lapsesta ja parhaasta lahjasta, jonka meille annoit. Anna meidän yhdessä hänen kanssaan elää todeksi joulun sanomaa. Amen.