Lesken ropo

Saarna virkaan asettamisessa 


Palauta mieleen tilanne, jossa olet viimeksi antanut rahaa hyväntekeväisyyteen. Nykyisin sen voi tehdä monella eri tavalla: voi esimerkiksi maksaa pankkisiirtona tietokoneella, voi lahjoittaa keräykseen omalla kotiovella tai pudottaa rahansa kolehtihaaviin. Se mitä olet lahjoittanut, jää sinun omaan tietoosi.


Evankeliumissa kuvattu tilanne oli toisenlainen. Temppelin esipihalla oli aarrekammion vierellä lippaita vapaaehtoisten lahjojen keräämiseen eri tarkoituksiin. Jos halusi tarkkailla, saattoi helposti nähdä mitä itse kukin noihin lippaisiin laittoi. Ehkäpä se oli jonkinlaista kansanhuvia vaikkapa kuumana kesäpäivänä katsella, kun suuriakin summia noihin lippaisiin pudotettiin.


Evankeliumi kertoo, että Jeesuskin jäi katselemaan muiden mukana temppelipihan tapahtumia. Ja siitä mitä siellä tapahtui, hän sai aiheen opettaa ihmisiä. Monet rikkaat tulivat paikalle ja antoivat suuret lahjoituksensa näyttävästi. Ja sitten paikalle tuli leskivaimo, joka laittoi arkkuun kaksi pientä lanttia.


Leskien asema tuon ajan yhteiskunnassa oli hyvin huono. Leskeyttä pidettiin häpeänä samoin kuin lapsettomuuttakin. Leskellä ei ollut miestä, joka olisi puolustanut hänen oikeuksiaan ja olisi tuonut taloudellista turvaa. He olivat täysin sukulaisten hyväntahtoisuuden varassa.


Evankeliumissa kuvattu leski toi uhriarkkuun kaksi lanttia, joiden arvo yhteensä oli kuparikolikon verran. Voimme laskea suurin piirtein mitä tämä tarkoitti meidän rahassa. Yksi kuparikolikko oli 1/64 denaaria, joka denaari taas vastasi miehen päiväpalkkaa. Jos päivässä tehdään työtä 8 tuntia, vastaa kuparikolikko 1/8 tunnin palkkaa. Eli lesken uhriarkkuun laittama summa oli meidän rahaksi muutettuna ehkä yksi tai kaksi euroa.


Pieni summa oli siis kysymyksessä, mutta lesken varoihin nähden se oli suuri summa. Hänellä ei ollut muuta kuin nuo kaksi lanttia. Hän ei pidättänyt edes toista lanttia itsellään, jotta olisi saanut ostettua sillä ruokaa, vaan laittoi hyväntekeväisyyteen molemmat rahansa. Tästä Jeesus sai aiheen opettaa kansaa: Tämä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Toiset laittoivat liiastaan ja leski laittoi sen ainoan mitä hänellä oli.


Täytyy sanoa, että Jeesuksen sana tulee tässä kohti. Nimittäin kumpi vaihtoehto vastaa paremmin meidän omaa tilannettamme? Varmistammeko ensin oman mukavan elämän ja elintason, ja jos jää yli, niin annamme hyväntekeväisyyteen tai lähetykseen. Vai uhraammeko ihan oikeasti omasta hyvinvoinnistamme toisten hyväksi? Sitä voi itse kukin miettiä.


Miksi Jeesus nosti lesken tällä tavalla myönteisen huomion kohteeksi? Ehkä Jeesus halusi kohottaa tämän ihmisen itsetuntoa. Kuten aiemmin todettiin, lesket joutuivat tuossa yhteiskunnassa usein halveksunnan kohteeksi. Saattoipa tuossakin tilanteessa moni ajatella, että mitä se tuokin leski tänne tulee ja hänelle naureskeltiin, kun hänellä oli laittaa arkkuun vain pari lanttia. Jeesus sai heidät ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta: oleellista ei ole se paljonko laitetaan vaan se, millä mielellä laitetaan ja uhraako ihminen oikeasti lahjoituksen antaessaan omasta hyvinvoinnistaan.


Näin Jeesus toimi monesti muulloinkin. Hän halusi nostaa toisten ihmisten alas painamia ihmisiä. Hän halusi ja haluaa tänäkin päivänä palauttaa ihmisarvon jokaiselle, jolta sitä pyritään ottamaan pois. Leski ei ollut valinnut omaa kohtaloaan, hänellä ei ollut yhtä hyviä lähtökohtia kuin monella muulla. Mutta Jeesus näki hänen pienen rakkaudentekonsa ja halusi, että muutkin sen näkisivät. Näin edes hetkeksi valoa säteili hänen ehkä muuten kurjaan elämäänsä. Ja kun se valo tuli ylhäältä, niin hän ehkä oivalsi, ettei ihmisten mielipiteillä ja asenteilla ole lopulta mitään merkitystä. Tärkeintä on, että Jumala näkee sydämeen ja että tekomme ovat hänelle mieleen. Jumala on oikeudenmukainen ja armahtava ja vain Hän näkee asiat oikeassa valossa. Ja Hän tunnistaa aidon rakkaudenteon, vaikka ihmiset eivät sitä tunnistaisi.


Me vietämme tänään ns. lähimmäisen sunnuntaita. Jeesus esimerkillään ja opetuksellaan ohjaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Ja Häneltä saamme myös pyytää voimaa hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Lesken esimerkki muistuttaa, että Jumala haluaa vaikuttaa myös asenteisiimme. Ei ole oikein halveksia toisia ihmisiä tai painaa heitä alas. Sen sijaan rakkaus ohjaa luovasti löytämään ne keinot, joilla voimme auttaa toisia ihmisiä.


Evankeliumitekstin pohjalta voimme miettiä mitä muuta voimme antaa toisille ihmisille kuin rahaa? Voimme antaa omaa aikaamme, niin että kuuntelemme siellä missä kuuntelulle on tarvetta. Voimme lohduttaa siellä missä lohdutusta tarvitaan. Voimme olla ystävällisiä toisillemme ja rohkaista toisia näkemään mitä hyvää heissä on. Voimme koettaa ohjata hyvään suuntaan ihmisiä, jotka elämässään ovat joutuneet sivupoluille. Voimme käydä vierailemassa vanhojen sukulaisten luona tai auttaa heitä kotitöissä.


Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Itse kukin voi omalla paikallaan pyytää viisautta miten voisi olla toisille ihmisille avuksi. Auttamisesta tulee itsellekin hyvä mieli ja voimme kokea elämän tarkoitusta omalla kohdalla.


Lesken esimerkistä opimme, että omastaan uhraaminen toisten hyväksi on suurinta rakkautta. Sitä Herramme Jeesus osoitti, kun hän ensiksi luopui oikeudestaan olla Jumalan vertainen ja tuli ihmiseksi, kaiken sen kärsimyksen alaisuuteen, missä usein elämme. Ja hän lopulta luopui myös tästä elämästään, omasta hengestään, jotta me saisimme syntimme anteeksi.


Päivän lukukappaleessa sanotaan ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne”. Olkoon Jeesuksen uhri muistuttamassa, että jos olemme jääneet velkaa jollekulle, saamme sen myös uskoa anteeksi. Kun me emme ole pystyneet kaikkia lain vaatimuksia täyttämään, on kuitenkin Jeesus, joka on sen tehnyt. Hän antaa anteeksi laiminlyöntimme ja ne teot, sanat ja asenteet, jotka eivät ole rakkauden mukaisia.


Tänään on päivä, jolloin minut asetetaan 3. kappalaisen virkaan täällä Tuusulan kirkossa. Olen ehtinyt olla tässä tehtävässä vasta reilun kuukauden, mutta kokemukset ovat olleet hyviä. Erityisesti haluan jo nyt kiittää lämpimästä vastaanotosta, jota olen saanut niin seurakunnan jäseniltä kuin työtovereiltakin.


Kun suunnittelimme tätä jumalanpalvelusta, niin minua puhutteli kohta alkavassa virkaanasettamisessa kohta, jossa kirkkoherra sanoo seurakunnalle: ”Ottakaa Lauri rakkaasti vastaan, tukekaa häntä työssään ja kantakaa häntä rukouksissanne Jumalan eteen.”


Tämä kohta ”Ottakaa rakkaasti vastaan” tuntui erityisen hyvältä. Kun joku aloittaa paimenen tehtävässä, niin pohjimmiltaan on kyse lähimmäisyydestä. Paimen kilvoitelkoon ollakseen hyvä lähimmäinen seurakunnan jäseniä kohtaan ja vastaavasti seurakuntalaiset kohdelkoon pappiaan niin kuin lähimmäistä kuuluu kohdella. Kaikessa tässä meitä kantakoon Jumalan armo. Emme ole omien voimiemme, oman viisautemme tai rakkautemme varassa, vaan Jumala on luvannut olla meidän kanssamme. Muistetaan se ja pyydetään Häntä avuksi, kun elämme Kristuksen ruumiin jäseninä täällä Tuusulan seurakunnassa.