Mikkelinpäivä

”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”, kysyivät opetuslapset Jeesukselta. Mitä opetuslapset tällä tarkoittivat? He varmaan tarkoittivat kysymyksellään: kenestä Taivaan Isä tykkää eniten? Kuka saa olla lähimpänä Jumalaa? Ehkä olet itsekin miettinyt tätä kysymystä omassa perheessäsi. Jos sinulla on sisaruksia, niin olet voinut kysyä isältäsi tai äidiltäsi: kummasta tykkäät enemmän, minusta vai veljestäni tai siskostani? Kyllä se meitä kiinnostaa rakastetaanko meitä ja kuinka paljon.


Mitä Jeesus sitten vastaa? Hän sanoo: ellette käänny lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Eli Jeesus ei oikeastaan vastaa suoraan kysymykseen kenestä taivaan Isä tykkää eniten. Vaan hän puhuu siitä kuinka me sinne Jumalan luokse ja taivasten valtakuntaan voidaan ylipäätään päästä. Ja vastauksena on siis: kääntymällä ja tulemalla lasten kaltaisiksi.


Meillä on tänään lapsia täällä kirkossa. Te kaikki lapset saatte nyt ajatella, että teissä on jotakin sellaista mitä Jeesus pitää esimerkillisenä, jotakin sellaista, mistä taivaan Isä erityisesti pitää. Itse ajattelen nyt omia lapsiani. Minulla itselläni on kolme lasta: 15-vuotias Elisa, 9-vuotias Ester ja 1 vuoden ikäinen Roosa. He ovat kaikki minulle rakkaita. Mutta nyt ajattelen erityisesti Roosaa, hän on heistä eniten lapsi. Elisa on jo nuori, Ester tulee kohta nuoreksi, mutta Roosa on vielä aivan lapsi, melkein vauva.


Millainen lapsi se Roosa on, mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä?

Roosa tarvitsee paljon turvallisuutta. Jos vieras ihminen tulee kylään, niin hän haluaa ensin isän tai äidin sylistä rauhassa tarkkailla millainen tuo toinen ihminen on. Tai jos kotona isä tai äiti menee hetkeksi pois, niin että hän ei tiedä missä me olemme, niin Roosa alkaa itkeä. Tai jos liikumme kodin ulkopuolella, hän haluaa olla koko ajan seurassamme. Eli Roosa kaipaa vanhempien turvaa.


Toinen tärkeä asia näyttää olevan ilo. Kukapa meistä ei olisi mieluummin iloinen kuin surullinen? Myös Roosa nauttii siitä, että hän saa iloita hänelle rakkaiden ihmisten kanssa. Monesti juuri illalla, vähän ennen nukkumaan menoa, tule sellainen hetki, jolloin Roosa erityisesti ilakoi ja vähän riehuukin. Me kutsumme sitä iltahepuliksi.


Kolmas tärkeä asia on leikki. Kaikki lapset tykkäävät leikkimisestä. On sanottukin, että leikki on lapsen työtä. Sitä kautta opitaan tärkeitä asioita. Niin myös Roosa tykkää leikkimisestä. Hän rakentelee palikoilla tai sitten leikkii piiloutumista isosiskojen kanssa.


Turvallisuus, ilo ja leikki. Ne ovat tärkeitä asioita myös Jumalan silmissä. Kun meillä on huoltajina omat vanhempamme ja haemme heiltä turvaa, niin myös taivaan Isä haluaa olla meidän turvamme. Taivaan Isälle on mieleen, että me kerromme hänelle, jos jokin painaa mieltä. Tai jos meitä pelottaa jossakin tilanteessa, vaikka silloin kun isä tai äiti eivät ole paikalla. Taivaan Isä on luvannut, että Hän on meidän kanssamme joka hetki.


Tänään, Mikkelinpäivänä, me muistamme erityisesti sitä, että Jumala on luvannut antaa enkeleitä suojelemaan meitä. Tuolla näkymättömässä maailmassa on siis tällaisia Jumalan lähettämiä olentoja, jotka varjelevat kulkuamme tässä maailmassa. Enkeleiden ajatteleminen saattaa tuntua oudolta. Miten voisimme ajatella, että niitä on olemassa, kun emme niitä kuitenkaan näe. Enkeleiden ajatteleminen voi tuoda kuitenkin turvallisen mielen. Tälläkin tavalla taivaan Isä pitää meistä huolta. Siinä tarvitsemme lastenkaltaisuutta, että uskomme Jumalan näin tekevän.


Taivaan Isä iloitsee myös siitä, jos me iloitsemme hyvistä asioista. Toisten vahingolle ei kannata nauraa, mutta maailmassa on paljon hyviä asioita, joista saa iloita. Me saamme myös iloita siitä, että Taivaan Isä on lähettänyt meille Jeesuksen. Jeesuksen avulla me saamme syntimme anteeksi ja pääsemme taivaan kotiin. Se on suuri ilon aihe.


Myös leikkiminen on tärkeää. Eiköhän meidän kaikenikäisten olisi hyvä säilyttää lapsen mieltä, ettemme aina olisi niin tärkeitä, vaan antaisimme tilaa huumorille ja leikille.

Jeesus siis kehotti olemaan lapsen kaltainen. Kun olemme lasten kaltaisia, silloin suhtaudumme Jumalaan niin kuin hän toivoo meidän suhtautuvan häneen: lapsen luottamuksella ja iloiten niistä lahjoista, joita Jumala meille antaa. Unohtamatta leikkiä: elämään ei kannata suhtautua liian vakavasti.


Palatkaamme vielä alun kysymykseen: ”Kenestä taivaan Isä tykkää eniten?” Voimme tähän vastata: kukaan ei ole toista rakkaampi, vaan kaikki ihmiset ovat Taivaan Isälle tärkeitä ja rakkaita. Lasten kaltaisuutta on uskoa ja luottaa tällä tavalla. Minäkin olen rakas Taivaan Isälle ja minullakin on paikka hänen luonaan.