Pitkäperjantain saarna 3.4.2026

Olemme juuri kuulleet, miten evankelista Johannes kertoo Jeesuksen viimeisistä hetkistä, kuinka Jeesus kantaa ristinsä Golgatalle ja kuinka hän antaa henkensä.

Tässä tapahtumassa on mukana myös muita ihmisiä: Pilates ja juutalaiset johtajat kinastelevat siitä mitä ristiin pitäisi kirjoittaa, sotilaat heittävät arpaa siitä kuka saa Jeesuksen puvun, Jeesus uskoo äitinsä opetuslapsi Johanneksen huolenpitoon ja saa hapanviiniä janoonsa hiukan ennen kuolemaansa. Kun ihmiset ovat näin kiinni omissa asioissaan, niin tuskinpa kukaan heistä tajuaa mitä oikeasti on tapahtumassa. Jeesuksen lähimmätkin ovat varmaan yhtä suurta kysymysmerkkiä, että miksi tämän piti mennä näin. Tuskin he surultaan osasivat ajatella kovin suuria, vaikka Jeesus oli opetuslapsiaan valmistanut näihin tapahtumiin.

Vaikka me saamme katsella näitä tapahtumia kaikessa rauhassa kahden vuosituhannen etäisyyden päästä ja meillä on kaikki se tieto mitä Raamattu välittää Jeesuksen kuoleman merkityksestä, niin tuskinpa mekään sitä täysin ymmärrämme. Ristin sanomaan voikin toki esittää kysymyksiä. Ja pohdin nyt kysymystä: Eikö Jumala olisi voinut antaa syntejämme anteeksi ihan tuosta vaan, miksi siihen tarvittiin Jeesuksen ristinkuolema?

Ensimmäinen näkökulma liittyy niihin käytäntöihin mitä oli ollut mukana juutalaisuudessa jo pitkään ennen Jeesusta. Mooseksen lain mukaan ihmisten tuli uhrata Jumalalle eri syistä ja myös syntien anteeksi saamiseksi piti uhrata Jumalalle eläimiä. Heprealaiskirjeessä tästä puhutaan, että nämä uhrit olivat kuin varjo tulevasta. Ne siis viittaavat eteenpäin, että tämä käytäntö tullaan uudistamaan. Ja tuo uudistus tuli Kristuksen kautta. ”Meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.”

Eläinuhrin syntien puolesta tuli olla virheetön. Sekin viittaa Kristukseen: Raamatun mukaan Jeesus eli puhtaan elämän eli hän ei koskaan tehnyt syntiä. Ja tällaisena puhtaana uhrina hän, jos kukaan, kelpasi uhriksi meidän puolestamme. Hän ei siis joutunut ristille siksi että olisi tehnyt jotakin pahaa, vaan oikeastaan päinvastoin: hän joutui ristille juuri siksi, ettei hän ollut tehnyt mitään pahaa. Hän täytti lain eli hän kaikessa teki Jumalan tahdon. Ja siksi Isä Jumala katsoi Jeesuksen uhriin ja hyväksyi sen, että Jeesuksen antama uhri oli varmasti riittävä kaikkien ihmisten syntien anteeksisaamiseksi.

Toinen näkökulma liittyy siihen, että synti on otettava vakavasti. Kun syntiinlankeemus tapahtui, niin kaikki maailmaan syntyvät ihmiset joutuvat tulemaan tähän maailmaan perisynnin alaisena. Se tarkoittaa, että jokaisessa meissä, jos on taipumusta hyvään, niin yhtä lailla löytyy taipumusta pahaan. Sen voi jokainen huomata, jos peilaa elämäänsä 10 käskyyn ja rakkauden kaksoiskäskyyn. Eli me emme luonnostamme yllä siihen pyhyyteen mikä Jumalalla on. Roomalaiskirjeessä tämä todetaan: ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”.

Tämä tarkoittaa, että jos ja kun olemme rikkoneet ja rikomme Jumalan tahtoa vastaan, niin tästä pitäisi olla seurauksena sanktio, rangaistus. Jumala ei voi pyhyytensä vuoksi katsoa ikään kuin läpi sormien meidän rikkomuksiamme, vaan jossain pitäisi olla se paikka, jossa rangaistus ja tuomio laitetaan käytäntöön. Nyt Raamatun mukaan Jeesuksen risti oli tämä paikka. Kuulimme Jesajan kirjasta: ”Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet”. Eli Jeesus itse kärsi sen tuomion, joka meille olisi kuulunut meidän synneistämme.

Kolmas näkökulma on se, että ristin sanomassa on löydetty jotakin Jumalan rakkauden syvyydestä. Ja siitä kuinka Jeesus myötäelää meidän kärsimyksissämme. Sillä olihan ristinkuolema äärettömän tuskallinen teloitustapa. Ja Jeesuksen kohdalla kärsimys ei ollut vain fyysistä, vaan voimme uskoa, että siihen liittyi valtava tuska ja paine myös siitä, että hän kantoi siinä mukanaan meidän syntejämme ja näin vastaanotti Jumalan rangaistuksen. Jeesus itse sanoi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Hän tuli oikeasti joksikin aikaa Jumalan hylkäämäksi, jotta meidän ei tarvitsisi koskaan tulla Jumalan hylkäämiksi.

Ja tästä saamme sen ajatuksen, että kun Jeesus kärsi näin syvällisesti, niin hän veljenämme ymmärtää ihmisen osan. Eli ei ole niin suurta kärsimystä ihmisten elämässä, etteikö Jeesus olisi sielläkin. ”Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois”. Heprealaiskirjeessä tämä todetaan sanoissa: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.”

Edelleen, Jeesuksen risti nähdään voittona pahan ja kuoleman vallasta: ”Jumala riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan” (Kol. 2:15). Nyt Jeesuksen ristinkuolema saattoi aluksi näyttää voitolta, ei pelkästään häntä vastustavalle uskonnolliselle eliitille, vaan myös Jumalan vastustajalle, sielunviholliselle. Mutta heillekin aika pian selvisi, että heitä oli oikeastaan harhautettu. Jeesuksen ristin ja sitä seuranneen ylösnousemuksen kautta Jumala voitti kaikki ne vallat, jotka estävät ihmistä tulemaan Jumalan luokse. Siinä voitettiin synti, kuolema ja pahan valta.

Eli kaikki tämä ansio tulee meille Jeesuksen kautta. Ja jopa kasteessa meidät on liitetty tähän Jeesuksen voittoon: ”Meidät kasteessa annettiin kuolemaan yhdessä Kristuksen kanssa, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolemasta.” Huomaatte, että tähän tulee ottaa mukaan myös ylösnousemus. Risti ja ylösnousemus, taivaaseen astuminenkin, kuuluvat yhteen, niissä on pelastuksen koko paketti!

Viimeisenä näkökulmana korostetaan vielä ristin tuomaa sovitusta Jumalan ja ihmisen välillä. Synti erottaa ihmisen Jumalasta ja nyt Jeesuksen risti toi ratkaisun tähän ongelmaan. ”Jumala näki hyväksi Jeesuksen välityksellä tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.” Tähän sovintoon me itsemme uskoimme tämän pitkäperjantain jumalanpalveluksen alussa yhteisen ripin kautta. Tämä sovinto puhdistaa omantunnon ja näin meille lahjoitetaan myös sovinnon mukanaan tuoma rauha Jumalan kanssa.

Sovinnon ei ole tarkoitus jäädä vain ihmisen ja Jumalan väliseksi. Vaan tämä sovinto on tarkoitettu myös laajenemaan ihmisten välille. Kun löydämme itsemme Jumalan armahtamina, niin meillä ei pitäisi olla varaa olla antamatta anteeksi niille toisille ihmisille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Tokihan elämässä kaikki ei ole aina ihan yksikertaista ihmisten välillä, mutta siitä huolimatta sovintoon kannattaa pyrkiä. Sovinto on tarkoitettu eheyttämään meitä ja parantamaan myös ihmissuhteitamme. Annetaan ristin sanoman elää meissä. Näin me uppoudumme siihen armon ja sovituksen virtaan, joka Jeesuksen ristiltä meille vuotaa. Uskontunnustus.