Jeesuksella ja opetuslapsilla on menossa raamattupiiri. Aina aika ajoin opetuslapset keskeyttävät Jeesuksen ja kysyvät mitä hän oikein puheillaan tarkoittaa. Jeesus puhuu yhtä ja toista vaikeaselkoista, mikä hämmentää opetuslapsia ja saa heidät kyselemään missä oikein mennään ja mitä oikeasti on tapahtumassa.

Kesken kaiken opetuslapset tuntuvat saavan selkoa ja ymmärrystä, kun he sanovat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken... Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.” Mikä saa opetuslapset oivaltamaan, mikä tuo selkeyttä ja vahvistaa heidän mielialaansa?

Jeesuksen sanojen lohdullisuus ja toiveikkuus on omiaan vahvistamaan opetuslapsia. Jos poimitaan kaikki lohduttavat ja hyvät asiat tästä Jeesuksen puheesta, niin esille nousee: ”Kun pyydätte Isältä minun nimessäni, niin hän teille antaa.” ”Ilonne on täydellinen”. ”Tulee aika, jolloin kerron teille avoimesti kaiken Isästä.” ”Isä rakastaa teitä.”

Näin tämä Jeesuksen jäähyväispuhe saa loppua kohti huipennuksen, joka ei jätä opetuslapsia epämääräisen hämmennyksen valtaan, vaan tuo mukanaan iloa, rauhaa ja täyttymystä. Tällaisena puhetta voisi verrata vaikkapa hyvään sävellykseen, jossa on loppuhuipentuma. Kuulijaa on kuljetettu monenlaisten kokemusten kautta, jotka eivät ole päästäneet helpolla. Mutta nyt on aika tuoda kertomus loppuun ja jättää kuulijalle hyvä tunnelma, jälkimaku, jota voi maistella kotiin päin mennessä. Vaikka esitys on ollut hyvin elämänmakuinen kaikkine ikävinekin tunnelmineen, jää kaikesta lopulta eletyn elämän ja ehjän kokemuksen tuntu.

Nämä Jeesuksen antamat lupaukset ovat omiaan lohduttamaan opetuslapsia. Hän lupaa, että taivaan Isä kuulee rukouksemme, jotka Jeesuksen nimessä lausumme. Saamme esittää pyyntömme hänelle, joka enemmän kuin kukaan muu rakastaa meitä.

”Tulee aika”, sanoo Jeesus. Se aika koitti Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemisensa myötä. Nyt jokaisella Jeesukseen uskovalla on pääsy Isän luokse rukouksen kautta. Jeesus puhuu sellaisia profeetallisia sanoja, jotka on kuvattu esim. Jer. 31:34: ”Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.”

Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus merkitsi uutta aikakautta ihmisen ja Jumalan suhteessa. Nyt on taivas auki. Meille tuo aika on olemassa, tässä ja nyt. Jeesuksen tähden Jumala rakastaa meitä ja meillä on avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Meitä koskevat lupaukset Hepr. 4:16: ”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.”

Tai Fil. 4:6-7: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Jeesuksen tähtäyspisteenä ja kehotuksena on siis se, että opetuslapset käyttäisivät runsaasti rukouksen lahjaa ja mahdollisuutta. Kun opetuslapset tämän näkevät ja aavistavat, heidän mielenmaisemansa kirkastuu. Joku onkin sanonut, että rukous vaikuttaa ennen kaikkea rukoilijaan itseensä. Jos saamme kiinni rukouksen hengestä, niin huomaamme kuinka Jumalan antama ilo, rauha ja levollisuus laskeutuu sisimpäämme.

Tästä olisi monta esimerkkiä, mutta kerron yhden. Olin opiskelijatyöntekijänä Lahdessa ja meille oli tulossa rukousilta. Koin olossani voimakkaasti vaikeuden lähteä iltaan. Pitää ajaa ensin 100 kilometriä autolla paikan päälle ja aiheena ei ole sen kummempi kuin rukous, ei mitään sen säkenöivämpää tai houkuttelevampaa. Tällaisissa ajatuksissa mielenmaisema voi joskus vaeltaa. Mutta kun ilta saatiin käyntiin ja aloimme rukoilla pienryhmissä, niin erityinen ilo ja rauha laskeutui ainakin minun sisimpääni. Ja monia aiheita tuli esiin, joiden puolesta rukoiltiin. Ja niin sai senkin illan jälkeen ajaa siunattuna kohti kotia.

Ensimmäinen rukousopetus: Rukous antaa siunauksen rukoilijalle itselleen.

Sitten Jeesus opettaa, että meidän tulee rukoilla hänen nimessään. Kun esitän pyyntöni Jeesuksen nimessä, pyydän ikään kuin Jeesuksen allekirjoitusta rukoukseeni. Sen tulee olla sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Ja Raamatun sanasta me löydämme mikä on Jeesuksen tahdon mukaista rukousta.

Aina voi rukoilla toisten ihmisten puolesta: rukoilla heille terveyttä, mieleen iloa ja tasapainoa, rukoilla että löytyisi työtä, sopiva asunto jne. Näitä me saamme pyytää toki myös itsellemme. Karkeasti ottaen voisi rukouksen jakaa ajallisiin ja iankaikkisiin aiheisiin. Älkäämme myöskään siksi lakatko rukoilemasta sielujen pelastumisen puolesta. Niin että moni löytäisi turvallisen uskon ja luottamuksen Jeesukseen ja hänen kauttaan taivaan Isään, niin kuin Jeesus itsekin opettaa: ”ei kukaan pääse Isän luokse muutoin kuin minun kauttani”.

Onko sitten oikein rukoilla materiaalista hyvää, kuten että uusi auto olisi mukava, samoin vähän parempi asunto tai kesämökki. Tai kuten eräässä laulussa pyydetään: ”Oh Lord, won´t you buy me a colour tv”. Tai lottovoitto olisi kiva. No tässä yhteydessä voisi kysyä, että mitä me oikeasti tarvitsemme. Toki mukava elämä on mukavaa, mutta viekö se meitä lähemmäksi Jumalaa? Olosuhteiden Herrana taivaallinen Isämme pystyy kyllä vaikuttamaan siihen mitä saamme tai emme. Eihän oma isämmekään antanut meille aina mitä pyysimme. Tai jos antoi, niin oliko se meille hyväksi. Ei ollut, jos pedagogeilta kysyy. Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta.

Niin myös taivaallinen Isämme tietää paremmin kuin me itse mitä todellisuudessa tarvitsemme. Siksi saamme luottaa Hänen rakkauteensa siinäkin, että meille johdatetaan sitä mitä oikeasti tarvitsemme. Ja jos emme mielestämme ole saaneet sitä mitä tarvitsemme, niin kyllä taivaan Isä senkin palautteen kestää. Ja vakuuttaa: kaikesta huolimatta sinä olet minun rakas lapseni ja se on lopulta kaikkein tärkeintä. Mutta yksi tärkeä läksy varmasti on siinä, että oppisimme rukoilemaan niitä asioita jotka oikeasti ovat tärkeitä niin meille kuin muillekin ihmisille. Silloin rukoilemme hengessä ja totuudessa ja silloin koemme itsekin rukouksen hiljaisen ja siunaavan voiman.

Toinen opetus: rukoillaan niitä asioita, joita Jumala tahtoo meidän rukoilevan.

Palataan vielä Jeesuksen keskusteluun opetuslastensa kanssa. Kun opetuslapsille tulee tämä kirkas hetki, etteivät he enää kysele mitään, niin Jeesus alkaa ikään kuin toppuutella heitä. Tulee aika, jolloin te joudutte hajalle ja te joudutte ahtaalle. Näin Jeesus muistutti tulevista vainoista.

Jeesus ei varmastikaan halunnut heitä heti lannistaa tai ottaa heiltä pois iloa ja luottamusta tulevaisuuteen. Mutta näillä sanoilla hän valmisti opetuslapsiaan siihen, että elämä on aaltoliikettä. Välillä on kirkkaita hetkiä uskonelämässä niin kuin elämässä laajemminkin. Mutta ei kannata tuudittautua siihen tai ajatella, että tämä on kestävä olotila. Meidän on opittava kristittyinä siihen, että ”monen ahdistuksen kautta meidän on kuljettava Jumalan valtakuntaan”. Tämä on tärkeä muistaa, jotta emme ahdistuksen hetkellä ajattelisi Jumalan hyljänneen meitä, vaan muistaisimme, että hän on itse näin edeltä nähnyt ja meitä siihen valmistanut.

Mutta kun Jeesus liittää puheeseen rukouksesta tämänkin näköalan, niin se alleviivaa edelleen rukouksen tärkeyttä. Menkäämme ahdistuksen keskellä rukouksessa Jumalan eteen, ja kertokaamme mikä mieltä painaa. Tämä on jos mikä on parasta rukousta ja sellaisia rukouksia Isä mielellään kuulee. Näihin rukouksiin liittyy em. lupaukset.

"Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua!" Kolmas opetus: muistetaan Jumalan puoleen kääntyminen erityisesti ahdistuksissa. Muistakaamme silloin Jeesuksen sanoja: ”Olen puhunut tämän teille, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."